Perhonsidonta on monipuolinen harrastus, joka antaa mahdollisuuksia hyvin persoonalliseen lähestymistapaan. Ei pidä myöskään väheksyä sen terapeuttista ulottuvuutta. Kylmä tammikuinen ilta murheineen, raskaan työpäivän jälkeen, muuttuu huomattavasti valoisammaksi, kun istahtaa sidontatarvikkeiden ääreen ja alkaa eläytyä virran kiven kupeessa nälkäisenä odottavan mörököllin ruokavalioon.

Suomen Perhorekisteri

Suomen Perhorekisteri (VA-50) perustettiin liiton entisen toiminnanjohtajan ja ehkäpä maamme tunnetuimman perhonsitojan, Veli Autin 50-vuotislahjaksi. Rekisterin tarkoituksena on tukea kotimaista sidontakulttuuria ja tallentaa suomalalaisia perhomalleja. Rekisteri jakautuu kahteen luokkaan, nimikkoperhoihin ja rekisteriperhoihin.

Rekisteriperhot

Rekisteriin kerätään suomalaisia perhomalleja. Perhoanomukset on toimitettava rekisterin ylläpitäjälle, joka hyväksyttää ne rekisteritoimikunnalla. Hyväksytyn sidoksen lähettäjä saa perhonsa kuvalla ja tiedoilla varustetun yksilöllisen rekisteridiplomin pdf-tiedostona. Rekisteröintimaksu on 12 euroa.

Nimikkoperhot

Nimikkoperhot ovat yleensä lahjaksi yksityishenkilöille tai yhteisöille sidottuja perhoja. Nimikkoperhon rekisteröintimaksu on 120 euroa. Henkilö, jolle nimikkoperho on omistettu, saa muistoksi korkelaatuisen taulun perhosta.

Muut suomalaiset perhot

Perimäteidon mukaan kajaanilainen Herman Renfors lähetti sisarensa Maria Renforsin opiskelemaan perhonsidontaa Englantiin vuonna 1875. Tästä on perinteisesti katsottu suomalaisen perhonsidonnan historian alkaneen. Emme tiedä, onko kyseessä puhdas legenda, mutta varmaa on, että hän aloitti Anna-sisarensa kanssa ammattimaisen perhonsidonnan erinomaisella menestyksellä.

Maria opetti sitten taitoaan edelleen, muun muassa Carl Anders (”Carolus”) Munsterhjelmille, jonka Ludvig-veli oli, paitsi kansainvälisesti tunnettu eräkirjailija, myös Suomen Urheilukalastajain Liiton ensimmäinen sihteeri.